Yhteenveto: Laura Pirilä ja Seija Ala-Nissilä
Duodecimin järjestämä seminaari oli inspiroiva ja uusia näkökulmia kaikentasoiseen opetukseen avaava. Opetusta käsiteltiin laajana kokonaisuutena, alkaen yhteistyöstä työyhteisössä varioiden aina luento-opetukseen asti. Itse seminaarissakin oli luovia tapoja lähestyä osallistujia: luennon aikana keskusteluun saattoi osallistua tekstiviestien ja viestiketju oli kaikkien luettavana salin etuseinällä. Tapa antoi myös ujoimmille mahdollisuuden osallistua ja toisaalta ei keskeyttänyt luentoa.
Koulutuspäivän ensimmäisen istunnon puheenjohtaja, Duodecimin koulutuspäällikkö Juha-Pekka Turunen pohjusti päivää muistuttamalla filosofi Esa Saarisen neuvosta: ”Olla läsnä tässä ja nyt!”
Torstaipäivänä mukana oli myös Business teatteri, joka yleisön ohjeiden mukaan konstruoi tilanteita. Näyttelijät ohjaajansa kanssa loivat meille tunnistettavia tilanteita – joita yleisö pääsi myös palautteen kautta muuttamaan. Uusintakierroksella kohtauksessa oli uusia elementtejä. Teatteri antoi mahdollisuuden tunnistaa omia maneerejaan ja tapojaan kohdata opiskelijat ja potilaat.
Työterveyshuollon erikoislääkäri Merja Ahto pohjusti päivän, erityisesti erikoistuvien ohjaamiseen työterveyshuollon koulutuksessa on kiinnitetty huomiota ja heidän työkalujaan voi löytää http://www.tthvyo.fi/tyoterveyshuollon-virtuaaliyliopisto.
Kliininen opettaja Marja Aira kertoi kokemuksistaan virtuaalimaailmassa. Internet tarjoaa mahdollisuuksia, mutta hyvän opiskelumateriaalin tuottamisessa kannattaa voimavarat yhdistää. Suomalaisten yliopistojen kannattaa pyrkiä yhteisötyöhön toistensa kanssa, erityisesti oppiaineiden kannattaisi eri yliopistoista rakentaa yhdessä sopivia kokonaisuuksia.
LK Jetro Tuulari loi usko yliopiston alkuperäisen idean olemassaoloon: Turussa opiskelijat olivat oma-aloitteisesti ideoineet ja toteuttaneet syventävinä opintoina prekliinisten harjoitustöiden työkirjojen uudistamista. Aamupäivän aikana esitettiin ajatus siitä, että mestari-kisälli - sanaparissa ehkä korostuu liikaa toisen vahvuus. Olisiko tilalle tasa-arvoisempaa ehdotusta?
Dosentti Mikko Salasuo kertoi sukupolvien käsitteestä. Jokainen sukupolvi ponnistaa omista lähtökohdistaan. Aikaisemmin sukupolvet olivat yhtenäisempiä kuin nykyään. Nyt yhteiskunta on monimuotoisempi ja moniarvoisempi. Aikaisemmin sukupolvia määrittivät yhteiset avainkokemukset, kuten ensimmäinen maailmansota. Nykyään suuria mullistavia asioita tapahtuu enemmän ja useammin, jolloin samankaltainen avainkokemusten ketju ryhmittää ihmisiä kokemuksellisesti samaan sukupolveen. Yksilöllisen valinnan sukupolvella kytkös elämään on ensisijaisesti tässä ja nyt, ei menneisyyden suurissa kertomuksissa, jotka tälle sukupolvelle ovat murentuneet. Nykypäivää leimaa myös elämyshakuisuus. Ymmärtämällä eri sukupolvien erilaisuutta voimme pyrkiä parempaan kommunikaatioon. Erilaisuuden ymmärrys ja hyväksyminen ovat parempi vaihtoehto kuin konfliktin rakentaminen.
Illallinen Turun Linnassa oli henkeä kohottava. Professori Kauko Kouvalainen piti juhlaesitelmä Turun Akatemiasta ja sen historiasta, sopien nykyisyyteen, kun jälleen kerätään varoja yliopistolle. Akatemiassa oli jo tehty hämmästyttävän korkeatasoista tutkimusta, turkulaisten infektiolääkärien pitänee perehtyä tarkemmin saaristolaiskuumeista tehtyyn tutkimukseen, olisikohan siellä jo kuvattu borrelioosi?
Professori Hasse Karlsson opetti neurofysiologiaa – Einsteinin lahjakkuus osin liittyi poikkeukselliseen aivojen rakenteeseen. Mutta on yhtä tärkeää löytää meille jokaiselle oma ekologinen lokero. Opiskelijoiden erilaiset lahjakkuudet olisi hyvä tunnistaa. Hasse Karlsson kertoi esimerkin lapsena hyperaktiivisesta tytöstä, joka ei saanut ADHD leimaa lääkäriltään, vaan kehotuksen tähdätä tanssijaksi. Hasse Karlsson antoi myös apuneuvoja käytännön arkeen, Muistamalla seuraavat viisaudet, opetuksen arkikin helpottuu. Ikä ei ole rajoite – aivot ovat plastiset! Oppiminen on emotionaalinen prosessi. Ja luovuus tarvitsee aikaa ja tilaa.
Kahdessa työpajassa perjantaina mietittiin joukolla oppimisen menetelmiä: Reetta Koski ”Erilaiset luovuutta tukevat opetusmenetelmät” ja Juha Nieminen ”Miten edistää luovaa oppimisprosessia”. Reetta Kosken blogeista löytyy myös lisää käytännön vinkkejä.
Tärkeitä ajatuksia ja oivalluksia oli paljonkin Juha Niemisen työpajassa, mutta yksi tärkeä oli ajatus ”rakentavasta epäonnistumisesta”. Käsittelimme myös tapaa antaa palautetta /opettaa ”Five microskills of teaching (1. sitouta, mitä kysyjä itse tekisi, 2. pyydä perustelut ratkaisulle, 3. kertaa yleisiä periaatteita 4. korjaa virheet, 5. positiivinen palaute. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1496899). Myös meidän huomion ohjaaminen on tärkeää. Mikä on orientaatio, ego-orientaatio, tehtäväorientaatio vai välttämisorientaatio, määrittää sillä hetkellä oppimista. Olisi tärkeää oppia sietämään epävarmuutta, epäonnistumisen uhkaa, jolloin ihminen ei turvaudu välttämään oppimista. Mutta olosuhteet täytyy luoda turvallisiksi, yritettävä rakentaa luottamuksen ilmapiiriä. Osallistavassa menetelmässä osallistujat tai oppijat ovat pääroolissa, jolloin heidän energiatasonsa nousee, luottamus lisääntyy, kehittyy myönteinen ilmapiiri ja tämä kaikki poistaa luovuuden esteitä. Esim. esityksen aikana puhumalla tai kommentoimalla ensimmäisen 12 minuutin aikana kuulija vahvistaa omaa persoonaansa. Luovuus tapahtuu vuorovaikutuksessa. Luovuus ei ole itseisarvo vaan se on uusi tapa toimia. Luovu totena pidetyistä ajatuksista!
Erilaisia menetelmiä ovat ”joo ja” -kierros (rikastava vuorovaikutus), jossa yksi sanoo ehdotuksensa ja toiset jatkavat joo ja –lauseella. Usein uusi idea ”ammutaan alas” esim. sanomalla ”joo mutta ei se nyt tässä tilanteessa käy”. Samalla saadaan lisää ideoita, kun muut jatkavat lausetta positiivisessa hengessä. Minuuttikierros tarkoittaa, että minuutin ajan jokainen puhuu parin keskeyttämättä, voi myös olla minuutin hiljaa. Power point –karaokessa esityksen tekijä on eri henkilö kuin sen pitäjä. Tällä voisi elävöittää esim. palavereja, parhaimmillaan tämä toimii asioiden kertauksessa. Kuulija suhtautuu esittäjään empaattisesti ja tämä aktivoi myös kuulijoita. Pecha kutca (puheensorina) –menetelmään kuuluu salama-alustus, jossa on 20 diaa ja aikaa 20 sek/dia, sitten seuraa puheensorina eli aktiivinen keskustelu. Diojen pitää olla visuaalisesti houkuttelevia, ei pelkkää tekstiä (mieleen jäävät: 1. mitkä värit, 2. mikä kuva ja vasta 3. mitä siihen on linkitetty). Ihminen jaksaa kuunnella puhetta 7 min, toisaalta illalla sänkyyn mennessä nukahtaminen tapahtuu 7 minuutissa. Aktivoiva kävely tuottaa ideoita, sillä aivot toimivat parhaiten nopeudella 3 km/t, joka on hidas kävelyvauhti.
Filosofi Pekka Himasen luento oli upea. Hän rohkaisi meitä avoimeen ja rehelliseen kommunikaatioon. Sen avulla voimme saada omat ja toistemme voimavaramme käyttöön. Hän johdatti meidät myös pohtimaan meille tärkeitä aiheita, kuten mikä on oma intohimomme ja mitä vältämme. Tärkeää on terve itsensä arvostaminen, ettei ole itse itsensä pahin vihollinen. Aika ajoin on hyvä esittää itselleen kysymyksiä kuten, mihin uskoen lähdit asiassa liikkeelle alun perin tai mitä toimintani palvelee. Luottamuksen ilmapiirissä voidaan luoda rikastava ja kannustava yhteisö, joka mahdollistaa luovuutta. Mutta pelko voi nakertaa luottamukselta pohjaa, ja sen takia on yritettävä tunnistaa omat pelot. Rohkeutta on uskaltaa pelätä, mutta siitä huolimatta toimia. Pekka Himanen rohkaisi meitä heittäytymään uusiin asioihin. Heittäytyminen voi tuoda aivan uudenlaisia mahdollisuuksia.
Dosentti Leila Niemi-Murola vielä lopuksi muistutti meitä, vaikka meillä on huolen aiheemme (circle of consern), on meillä mahdollisuuksia myös vaikuttaa asioihin (circle of influence). On vain käytettävä mahdollisuuksiaan!
Suositeltavaa kirjallisuutta: Mäkirintala Eija: Luova ote huippusuoritukseen, resonanssi ratkaisee.
JP Turunen viittasi myös psykologi Marcial Losadan töihin, joissa on haettu ryhmän toimivuuden kannalta parhaita parametrejä.
http://mattselker.com/Documents/positive%20to%20negative%20attractors%20in%20business%20teams.pdf
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti