 |
| Dosentti, VTT Mikko Salasuo toimii Nuorisotutkimusverkoston tutkijana. |
Sukupolvi-termin muuttunut merkitys
Muutos agraarisesta suomesta yksilöllistä valinnanvapautta korostavaan, nopeasti muuttuvaan mediavälitteiseen yhteiskuntaan on ollut Salasuon mukaan nopea. Sen myötä yhteiskunnassa elää poikittaisia sukupolvia, jotka ymmärtävät asioita eri tavoin vaikka edustavat samaa ikäryhmää tai sosiaaliluokkaa.
”Sukupolvi -termi on yhä useammin ulkoapäin määritelty käsite. Nuoret nykyisin enää harvoin itse tunnistavat kuuluvansa johonkin tiettyyn ikäpolveen tai jakavansa kollektiivisen identiteetin ryhmän muiden jäsenten kanssa.”
Karl Mannheimin 1900-luvun alkupuolella kehittämässä määritelmässä sukupolvella tarkoitettiin samanikäisten ihmisten ryhmää, jota yhdistää jokin tietyssä ikävaiheessa koettu ”avainkokemus”. Mitä lähemmäs nykypäivää on tultu, sitä enemmän ympärillä tapahtuu asioita, joita voitaisiin pitää yhtä sukupolvea määrittävänä ja yhdistävänä avainkokemuksena.
”Yhteiskunta muuttuu niin nopeasti ja niin monella tasolla yhtä aikaa, että yhteisiä kokemuksia ei vain muodostu”, Salasuo totesi.
”Mielekkäämpää on puhua tietynlaisista avainkokemusten ketjuista, jotka tosin voivat olla samantapaisia tietyn ryhmän keskuudessa.”
Yksilöllisiä valintoja ja identiteetin rakentamista
Tutkimuksen piirissä nuorta sukupolvea on nimetty yksilöllisen valinnan - tai atoimisoituneeksi sukupolveksi. Termeillä viitataan 1990-luvun yhteiskunnalliseen rakennemuutokseen sekä elämäntapojen ja kulutuskäyttäytymisen yksilöllistymiseen ja kaupallistumiseen.
”Nykysukupolven kannattelupinta, eli asiat, joihin kasvetaan sisään ja joista voidaan ammentaa, on monikymmenkertainen verrattuna aiempaan. Enää ei sosiaalistuta täysin samoihin arvoihin kuin ennen. Kytkös elämään on pikemminkin tässä ja nyt kuin menneisyyden suurissa kertomuksissa.”
Yksilöllistyminen ja irtautuminen vanhoista perinteistä ja arvoista edellyttää Salasuon mukaan jatkuvaa valintojen tekemistä oman elämän suhteen.
”Elämä on tavallaan jatkuvaa identiteetin rakentamista. Yksilö ei ole sitoutunut enää arvoperustaisesti tiettyyn elämänkulkuun ja sen ennakoituvuuteen. Aina voi valita, kouluttautua ja työllistyä uudelleen.”
Valinnanvapauden ja oman aktiivisuuden korostuminen näkyvät sosiaalisissa suhteissa ja niiden rakentumisessa siten, että ihmisten on itse aktiivisesti pyrittävä rakentamaan erilaisia sosiaalisia viiteryhmiä.
Ulospäinsuuntautuneisuus ja verkostoitumistaidot ovat menestyksekkään elämän avaintekijöitä nykymaailmassa.
Valinnanvapauden vastapuolena lisääntynyt epävarmuus
Valintojen tekemisen ja uudelleen kouluttautumisen pakon rinnalla on lisääntynyt Salasuon mukaan myös yleinen epävarmuus tulevaisuudesta ja sen pysyvyydestä. Tulevaisuus näyttäytyy yleisesti pätkittäisenä epävarmuuden horisonttina. Suorituskeskeisyys, projektiluontoisuus ja aikaperspektiivin muutos näkyvät työn lisäksi myös muilla elämänaloilla.
Salasuon mukaan nopea siirtymä uuteen yksilöllistyneeseen kulttuuriin ja aikaan ei ole sujunut ilman konflikteja. Esimerkiksi 1970-luvulla syntyneet elävät tavallaan kahden sukupolven rajalla, mikä aiheuttaa monelle ahdistusta ja voi johtaa esimerkiksi syrjäytymiseen. Esimerkkinä arvojen yhteisen kosketuspinnan katoamisesta Salasuo pitää varusmiesten huonoa sopeutumista asepalvelukseen.
”Järjestelmää rakennetaan edelleen puheissa suurten kertomusten päälle, vaikka argumentointi ei kosketa nykynuorten arvoja enää lainkaan. Ei pitäisi lähteä vääntämään kättä siitä, mitkä arvot ovat oikeita, vaan tiedostaa toiminnan taustalla vallitsevat tekijät ja syyt.”
Toisaalta Salasuon mukaan edelleen on olemassa myös ylisukupolvista, aineetonta perintöä, joka näkyy esimerkiksi terveyskäyttäytymisessä sekä liikunta- ja ruokailutottumuksissa. Vanhat instituutiot toimivat myös edelleen useimmille identiteetin rakennuksen selkänojina.
Muutos myös terveydenhuollossa
Luennon jälkeen käydyssä keskustelussa todettiin, että valinnanvapauden ja yksilöllisyyden lisääntyminen näkyvät myös terveydenhuollossa - sekä potilastyössä että koulutuksessa. Potilaat asemoituvat ja asemoidaan entistä vahvemmin asiakkaiksi tai kuluttajiksi, jotka voivat itse tehdä tulkintoja ja päätöksiä omaan hoitoonsa liittyen.
”Tärkeintä on, mikä yksilön oma käsitys on kustakin tilanteesta ja hoitovaihtoehdosta. Oman terveyden lukutaito nousee aivan keskeiseen rooliin”, seminaarissa todettiin.
”Yhteisten arvojen puuttuminen ja muuttuminen tulee näkymään myös kansanterveystyössä kun ihmisten arvot moninaistuvat ja tavat kuunnella auktoriteetteja muuttuvat. ”
Muutoksia todettiin tapahtuneen myös lääkäreiden arvomaailmassa. Työn sisällöstä ja halutaan päättää enemmän itse, ja työn lisäksi perheen ja vapaa-ajan merkitys on kasvanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti