Marja Aira: Terveyskeskuslääkärin työn opettelua virtuaalimaailmassa

Sähköinen teknologia tarjoaa nykyisin lukuisia vaihtoehtoja uudenlaisten opetusmenetelmien kehittämiseen ja haltuunottoon. Marja Aira Itä-Suomen yliopistosta esitteli, kuinka virtuaaliset ympäristöt soveltuvat terveyskeskustyön opetteluun.

Marja Aira työskentelee kliinisenä opettajana perusterveydenhuollon yksikössä Itä-Suomen yliopistossa

”Lääketieteen perusopetuksessa lähestymistapa on pitkälti sairauskeskeinen. Käytännön terveyskeskuksessa tapahtuvan opetustyön jaksot ovat lyhyitä ja sijoittuvat vasta viidenteen opiskeluvuoteen. Ajatuksena oli, että oikean terveyskeskustyön tekeminen helpottuu, kun perusasioita on jo harjoiteltu ja syvennetty ensin verkkoympäristössä”, Aira totesi.

Terveyskeskustyön opettelua second lifessa

Second-life -maailmassa toimiva virtuaaliterveyskeskus on oppimisympäristö, jonka avulla voidaan havainnollistaa erilaisia terveyskeskuksen toimintaan liittyviä hoitoprosesseja. Airan mukaan ympäristö sopii hyvin vuorovaikutustaitojen harjoitteluun, yhteyksien luomiseen tai luentojen katsomiseen. Kliinisen tutkimuksen simulointi siellä on kuitenkin hankalaa ja sovelluksen käyttö vaatii melkoisesti harjoittelua.

Virtuaalisen terveyskeskuksen lisäksi Aira on hyödyntänyt opetuksessa sähköistä oppimisympäristöä Moodlea. Opettaja voi luoda järjestelmään reaalimaailmassakin esiin tulevia potilastapauksia opiskelijoiden diagnosoitaviksi ja hoidettaviksi.

Opetusmenetelmälle oltava selkeä tavoite

Keskustelua esityksen aikana herätti se, kuinka hyvin sähköiset sovellukset lopulta innostavat lääkäriopiskelijoita käyttämään niitä. Verkossa tilanteita pystyy tuskin koskaan simuloimaan täysin reaalimaailmaa vastaaviksi.

 Yhtä mieltä oltiin siitä, että nuorille sukupolville uusien teknologisten ratkaisujen kanssa toimiminen tulee luultavasti olemaan entistä luontevampaa. Opiskelijoiden lisäksi innostusta ja paneutumista katsottiin vaadittavan myös opettajilta.

Kristiina Patja totesi, että opetukselle on aina oltava ajatus ja tavoite. Jos uusi teknologia on vain kiva lisä, ei siihen kannata haaskata aikaa.
”Sähköisiä oppimisympäristöjä voisi kehittää niin, että sama alusta ja sen materiaalit olisivat monen yliopiston yhteiskäytössä. Mukaan voisi ottaa myös sosiaalialan ja terveydenhuollon edustajia.”