Osallistujien kokemuksia seminaarista

Yhteenveto: Laura Pirilä ja Seija Ala-Nissilä


Duodecimin järjestämä seminaari oli inspiroiva ja uusia näkökulmia kaikentasoiseen opetukseen avaava. Opetusta käsiteltiin laajana kokonaisuutena, alkaen yhteistyöstä työyhteisössä varioiden aina luento-opetukseen asti. Itse seminaarissakin oli luovia tapoja lähestyä osallistujia: luennon aikana keskusteluun saattoi osallistua tekstiviestien ja viestiketju oli kaikkien luettavana salin etuseinällä. Tapa antoi myös ujoimmille mahdollisuuden osallistua ja toisaalta ei keskeyttänyt luentoa.

Koulutuspäivän ensimmäisen istunnon puheenjohtaja, Duodecimin koulutuspäällikkö Juha-Pekka Turunen pohjusti päivää muistuttamalla filosofi Esa Saarisen neuvosta: ”Olla läsnä tässä ja nyt!”

Torstaipäivänä mukana oli myös Business teatteri, joka yleisön ohjeiden mukaan konstruoi tilanteita. Näyttelijät ohjaajansa kanssa loivat meille tunnistettavia tilanteita – joita yleisö pääsi myös palautteen kautta muuttamaan. Uusintakierroksella kohtauksessa oli uusia elementtejä. Teatteri antoi mahdollisuuden tunnistaa omia maneerejaan ja tapojaan kohdata opiskelijat ja potilaat.

Työterveyshuollon erikoislääkäri Merja Ahto pohjusti päivän, erityisesti erikoistuvien ohjaamiseen työterveyshuollon koulutuksessa on kiinnitetty huomiota ja heidän työkalujaan voi löytää http://www.tthvyo.fi/tyoterveyshuollon-virtuaaliyliopisto.

Kliininen opettaja Marja Aira kertoi kokemuksistaan virtuaalimaailmassa. Internet tarjoaa mahdollisuuksia, mutta hyvän opiskelumateriaalin tuottamisessa kannattaa voimavarat yhdistää. Suomalaisten yliopistojen kannattaa pyrkiä yhteisötyöhön toistensa kanssa, erityisesti oppiaineiden kannattaisi eri yliopistoista rakentaa yhdessä sopivia kokonaisuuksia.

LK Jetro Tuulari loi usko yliopiston alkuperäisen idean olemassaoloon: Turussa opiskelijat olivat oma-aloitteisesti ideoineet ja toteuttaneet syventävinä opintoina prekliinisten harjoitustöiden työkirjojen uudistamista. Aamupäivän aikana esitettiin ajatus siitä, että mestari-kisälli - sanaparissa ehkä korostuu liikaa toisen vahvuus. Olisiko tilalle tasa-arvoisempaa ehdotusta?

Dosentti Mikko Salasuo kertoi sukupolvien käsitteestä. Jokainen sukupolvi ponnistaa omista lähtökohdistaan. Aikaisemmin sukupolvet olivat yhtenäisempiä kuin nykyään. Nyt yhteiskunta on monimuotoisempi ja moniarvoisempi. Aikaisemmin sukupolvia määrittivät yhteiset avainkokemukset, kuten ensimmäinen maailmansota. Nykyään suuria mullistavia asioita tapahtuu enemmän ja useammin, jolloin samankaltainen avainkokemusten ketju ryhmittää ihmisiä kokemuksellisesti samaan sukupolveen. Yksilöllisen valinnan sukupolvella kytkös elämään on ensisijaisesti tässä ja nyt, ei menneisyyden suurissa kertomuksissa, jotka tälle sukupolvelle ovat murentuneet. Nykypäivää leimaa myös elämyshakuisuus. Ymmärtämällä eri sukupolvien erilaisuutta voimme pyrkiä parempaan kommunikaatioon. Erilaisuuden ymmärrys ja hyväksyminen ovat parempi vaihtoehto kuin konfliktin rakentaminen.

Illallinen Turun Linnassa oli henkeä kohottava. Professori Kauko Kouvalainen piti juhlaesitelmä Turun Akatemiasta ja sen historiasta, sopien nykyisyyteen, kun jälleen kerätään varoja yliopistolle. Akatemiassa oli jo tehty hämmästyttävän korkeatasoista tutkimusta, turkulaisten infektiolääkärien pitänee perehtyä tarkemmin saaristolaiskuumeista tehtyyn tutkimukseen, olisikohan siellä jo kuvattu borrelioosi?

Professori Hasse Karlsson opetti neurofysiologiaa – Einsteinin lahjakkuus osin liittyi poikkeukselliseen aivojen rakenteeseen. Mutta on yhtä tärkeää löytää meille jokaiselle oma ekologinen lokero. Opiskelijoiden erilaiset lahjakkuudet olisi hyvä tunnistaa. Hasse Karlsson kertoi esimerkin lapsena hyperaktiivisesta tytöstä, joka ei saanut ADHD leimaa lääkäriltään, vaan kehotuksen tähdätä tanssijaksi. Hasse Karlsson antoi myös apuneuvoja käytännön arkeen, Muistamalla seuraavat viisaudet, opetuksen arkikin helpottuu. Ikä ei ole rajoite – aivot ovat plastiset! Oppiminen on emotionaalinen prosessi. Ja luovuus tarvitsee aikaa ja tilaa.

Kahdessa työpajassa perjantaina mietittiin joukolla oppimisen menetelmiä: Reetta Koski ”Erilaiset luovuutta tukevat opetusmenetelmät” ja Juha Nieminen ”Miten edistää luovaa oppimisprosessia”. Reetta Kosken blogeista löytyy myös lisää käytännön vinkkejä.

Tärkeitä ajatuksia ja oivalluksia oli paljonkin Juha Niemisen työpajassa, mutta yksi tärkeä oli ajatus ”rakentavasta epäonnistumisesta”. Käsittelimme myös tapaa antaa palautetta /opettaa ”Five microskills of teaching (1. sitouta, mitä kysyjä itse tekisi, 2. pyydä perustelut ratkaisulle, 3. kertaa yleisiä periaatteita 4. korjaa virheet, 5. positiivinen palaute. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1496899). Myös meidän huomion ohjaaminen on tärkeää. Mikä on orientaatio, ego-orientaatio, tehtäväorientaatio vai välttämisorientaatio, määrittää sillä hetkellä oppimista. Olisi tärkeää oppia sietämään epävarmuutta, epäonnistumisen uhkaa, jolloin ihminen ei turvaudu välttämään oppimista. Mutta olosuhteet täytyy luoda turvallisiksi, yritettävä rakentaa luottamuksen ilmapiiriä. Osallistavassa menetelmässä osallistujat tai oppijat ovat pääroolissa, jolloin heidän energiatasonsa nousee, luottamus lisääntyy, kehittyy myönteinen ilmapiiri ja tämä kaikki poistaa luovuuden esteitä. Esim. esityksen aikana puhumalla tai kommentoimalla ensimmäisen 12 minuutin aikana kuulija vahvistaa omaa persoonaansa. Luovuus tapahtuu vuorovaikutuksessa. Luovuus ei ole itseisarvo vaan se on uusi tapa toimia. Luovu totena pidetyistä ajatuksista!

Erilaisia menetelmiä ovat ”joo ja” -kierros (rikastava vuorovaikutus), jossa yksi sanoo ehdotuksensa ja toiset jatkavat joo ja –lauseella. Usein uusi idea ”ammutaan alas” esim. sanomalla ”joo mutta ei se nyt tässä tilanteessa käy”. Samalla saadaan lisää ideoita, kun muut jatkavat lausetta positiivisessa hengessä. Minuuttikierros tarkoittaa, että minuutin ajan jokainen puhuu parin keskeyttämättä, voi myös olla minuutin hiljaa. Power point –karaokessa esityksen tekijä on eri henkilö kuin sen pitäjä. Tällä voisi elävöittää esim. palavereja, parhaimmillaan tämä toimii asioiden kertauksessa. Kuulija suhtautuu esittäjään empaattisesti ja tämä aktivoi myös kuulijoita. Pecha kutca (puheensorina) –menetelmään kuuluu salama-alustus, jossa on 20 diaa ja aikaa 20 sek/dia, sitten seuraa puheensorina eli aktiivinen keskustelu. Diojen pitää olla visuaalisesti houkuttelevia, ei pelkkää tekstiä (mieleen jäävät: 1. mitkä värit, 2. mikä kuva ja vasta 3. mitä siihen on linkitetty). Ihminen jaksaa kuunnella puhetta 7 min, toisaalta illalla sänkyyn mennessä nukahtaminen tapahtuu 7 minuutissa. Aktivoiva kävely tuottaa ideoita, sillä aivot toimivat parhaiten nopeudella 3 km/t, joka on hidas kävelyvauhti.

Filosofi Pekka Himasen luento oli upea. Hän rohkaisi meitä avoimeen ja rehelliseen kommunikaatioon. Sen avulla voimme saada omat ja toistemme voimavaramme käyttöön. Hän johdatti meidät myös pohtimaan meille tärkeitä aiheita, kuten mikä on oma intohimomme ja mitä vältämme. Tärkeää on terve itsensä arvostaminen, ettei ole itse itsensä pahin vihollinen. Aika ajoin on hyvä esittää itselleen kysymyksiä kuten, mihin uskoen lähdit asiassa liikkeelle alun perin tai mitä toimintani palvelee. Luottamuksen ilmapiirissä voidaan luoda rikastava ja kannustava yhteisö, joka mahdollistaa luovuutta. Mutta pelko voi nakertaa luottamukselta pohjaa, ja sen takia on yritettävä tunnistaa omat pelot. Rohkeutta on uskaltaa pelätä, mutta siitä huolimatta toimia. Pekka Himanen rohkaisi meitä heittäytymään uusiin asioihin. Heittäytyminen voi tuoda aivan uudenlaisia mahdollisuuksia.

Dosentti Leila Niemi-Murola vielä lopuksi muistutti meitä, vaikka meillä on huolen aiheemme (circle of consern), on meillä mahdollisuuksia myös vaikuttaa asioihin (circle of influence). On vain käytettävä mahdollisuuksiaan!

Suositeltavaa kirjallisuutta: Mäkirintala Eija: Luova ote huippusuoritukseen, resonanssi ratkaisee.
JP Turunen viittasi myös psykologi Marcial Losadan töihin, joissa on haettu ryhmän toimivuuden kannalta parhaita parametrejä.
http://mattselker.com/Documents/positive%20to%20negative%20attractors%20in%20business%20teams.pdf

Kuvia illalliselta Turun linnasta

Seminaarin iltajuhlaa vietettiin torstaina Turun linnassa.

Satu Tunturi ja Jetro Tuulari juhlan juontajina.

 

Emeritusprofessori Kauko Kouvalainen kertoi puheessaan lääketieteen opetuksesta vuosina 1640–1828 toimineessa Turun Akatemiassa.

"Tieteellinen toiminta painottui väitöskirjojen julkaisemiseen ja väitöstutkimuksiin. Väitöskirjat tarjosivat tutkimustietoa, kun oppimateriaalista oli muuten pulaa. Monet opiskelijat saattoivat valmistaa opintojensa aikana jopa satoja väitöskirjoja", Kouvalainen kertoi.

 

Pekka Himanen: Mikä luonnehtii luovuuden kulttuuria ja luovaa elämää parhaimmillaan?

Seminaarin viimeisen esityksen pitäneen filosofi Pekka Himasen mukaan jokaisessa ihmisessä on sisällään kätkössä olevaa luovaa potentiaalia, joka ei ole vielä päässyt täysin esiin. Potentiaalin vapautumisen edellytyksenä on arvonantava ympäristö, jossa toisia kannustetaan pääsemään parhaimpaansa. Omaa toimintaa havainnoimalla ja oikeanlaisia kysymyksiä esittämällä voi päästä viime kädessä käsiksi omaa luovuutta eteenpäin ajavasta unelmasta.

Luottamus mahdollistaa rikastavan vuorovaikutuksen

Himasen mukaan luovuus parhaassa muodossaan pääsee toteutumaan rikastuttavassa vuorovaikutuksessa, jossa ihmiset kannustavat toisiaan menemään eteenpäin ja saavuttamaan parhaimpansa. Vuorovaikutuksessa ihminen voi saada paremman ymmärryksen itsestään ja toimintaansa ajavista tekijöistä.

”Kysymys on kyvystä virittäytyä toisen sisäiseen maailmaan ja kommunikoida hänelle siitä käsin - sanoa hänelle jotakin, mitä hän on aina kaivannut kuulla. Rikastuttavassa vuorovaikutuksessa ihminen voi syntyä enemmän siksi itseksi kuin on. Kommunikaatio on siten myös luomisen tapahtuma.”

Rikastuttavan vuorovaikutuksen syntymisen edellytyksenä on luottamus. Yhteisöissä käytetään kuitenkin nykyisin Himasen mukaan liian vähän tietoista energiaa luottamuksen ilmapiirin rakentamiseen. Suuri osa ihmisten elämästä kuluu turhaan pelkäämiseen ja kelvolliseksi nähdyn moitteettoman oleskelutavan etsimiseen.

”Pelko on luovuuden suurin vastavoima. Pelätessään ihminen alkaa toimia mahdollisimman turvallisesti suojaten itseään ja rakentamaan yleisesti kelpaavaa edustusminää itsestään.”

”Oman luovan potentiaalin tavoittamiseen vaaditaan heittäytymistä alueelle, jonka suhteen on epävarma. Rohkeaksi ei voi tulla vain ajattelemalla rohkeita asioita, vaan rohkeita asioita on tehtävä. Rohkeus on sitä, ettei säikähdä pelkoa”, Himanen totesi.

Luovaa intohimoa etsimässä

Hyvä opettaja kykenee Himasen mukaan tietojen ja taitojen hallitsemisen lisäksi synnyttämään oppilaissaan yleistä oppimisen halua ja iloa, kannustamaan heitä uskomaan itseensä ja rakentamaan luottamuksen kulttuuria.

Oppimisen kannalta erityisen tärkeää on, että oppijan ja asian välille syntyy henkilökohtainen merkityksellinen suhde, jolloin ihminen alkaa helpommin käyttää luovia ratkaisuja asian työstämisessä.

”Opettajan tehtävänä olisi auttaa ihmisiä kokemaan, mikä opittavassa asiassa on merkityksellistä ja kiehtovaa. Jos merkityksellinen suhde aiheeseen syntyy, ihminen alkaa luonnostaan kysyä kysymyksiä ja luomaan ideoita.”, Himanen totesi.

On osattava kysyä oikeita kysymyksiä

Sisäisen, luovan potentiaalin tavoittaminen edellyttää tietoista oman toiminnan havainnointia. Himanen vertasi ihmiselämää sinfoniaksi, jossa toimii useita eri teemoja päällekkäin eri muodoissa.

”Kysymällä itseltään oikeanlaisia kysymyksiä voi päästä käsiksi omassa toiminnassa kaiken aikaa läsnä olevista keskeisistä teemoista sekä edelleen rikastuttamaan ja kehittämään niitä. Jos kysymyksiä ei tee, ei tee myöskään hyviä havaintoja. Vastauksia on haettava riittävän pitkään ja riittävän syvältä.”

Työpaja: Erilaiset luovuutta tukevat opetusmenetelmät / Reetta Koski

Reetta Kosken vetämässä ideapajassa pohdittiin, miten opetuksessa luovuuden esteitä pystyttäisiin poistamaan. Lue Reetan yhteenveto työpajasta täältä.

Työpaja: Miten edistää luovaa oppimisprosessia / Juha Nieminen

Juha Nieminen muistutti opettamisen ja oppimisen molempien olevan luovaa työtä:
”Opetustilanteessa on aina paljon erilaisia muuttujia, ja menetelmiä on osattava valita ja muokata tilanteen mukaan. Samoin laadukkaassa oppimisessa käyttökelpoisia tietorakenteita syntyy, kun asioita vertaillaan, yhdistellään, kyseenalaistetaan ja sovelletaan.”


Opetuksessa olisi tärkeää saada herätettyä opiskelijan oma uteliaisuus aihetta kohtaan, sillä utelias ihminen katsoo asioita tarkemmin ja esittää luonnostaan kysymyksiä. Uteliaisuuden herättämiseksi opettaja voisi synnyttää ristiriitoja  eri teorioiden, väitteiden ja käytäntöjen välille. Opiskelijoita olisi aktivoitava itse esittämään kysymyksiä ja tuottamaan ratkaisuja. Keskeistä on myös auttaa opiskelijoita näkemään opittavan asian merkitys ja siitä saatava käytännön hyöty omassa elämässä. Vuorovaikutus ja yhdessä tekeminen lisäävät parhaassa tapauksessa motivaatiota.

Työpajan osallistujat pohtivat pienryhmissä konkreettisia tapoja, joilla opiskelijoiden kiinnostusta ja motivaatiota voisi opetuksessa lisätä.

Hasse Karlsson: Aivot, luovuus ja oppiminen

Psykiatri Hasse Karlssonin mukaan nykypäivän oppimiskulttuuri ja -ympäristöt eivät usein ole luovuuden kannalta otollisimpia.

”Voimakas stressi, kilpailutilanne, valintojen rajaaminen ja valvonnan lisääminen ovat tehokkaimpia keinoja luovuuden tappamisessa. Luovuuden kannalta paras olisi oppimisympäristö, joka rohkaisee kyseenalaistamaan, tukee vapautta yhdistellä eri asioita ja jossa vallitsee positiivinen tunneilmapiiri. Luovaa työtä tekeville kiireetön ja rauhallinen ympäristö on välttämätön.”

Oppiminen myös emotionaalinen prosessi

Karlsson kumosi esityksessään myytin, jonka mukaan luova ajattelu olisi rajoittunut aivoissa vain tiettyihin osiin tai vain toiselle aivopuoliskolle. Luovuus on pikemminkin koko aivojen tila, ja siihen tarvitaan monia eri mekanismeja.

”Kaiken oppimisen taustalla on aivojen muovautuvuus eli plastisiteetti, minkä takia aivoissa tapahtuu kokemusten seurauksena paljon muutoksia vielä aikuisiälläkin.”

 Perinteisesti on ajateltu, että oppiminen on hyvin rationaalista, kognitiivista ja formaalista toimintaa. Uusimman näkemyksen mukaan oppiminen on kuitenkin ennen muuta myös emotionaalinen prosessi, eräänlainen kognitioiden ja emootioiden yhteisvaikutuksen tulos.

”Tutkimusten mukaan tunnetilat vaikuttavat muistamiseen monilla eri mekanismeilla, kuten motivaation, tarkkaavaisuuden ja havaintojen kautta. Esimerkiksi opiskeluajoilta parhaiten muistetaan usein juuri ne tilanteet, joihin on liittynyt voimakkaita tunteita.”

Positiivisten tunnetilojen synnyttäminen tärkeää

Negatiivisten tunteiden, kuten pelon ja nöyryytyksen sijaan opetuksessa pitäisi Karlssonin mukaan pyrkiä synnyttämään positiivisia tunnetiloja, sillä ne luovat sisäistä motivaatiota ja parantavat oppimista. Negatiivisten tunteiden vallassa opiskelu huonontaa oppimisen laatua ja estää luovuuden syntymistä.

”Luovuuden edellytyksenä on, että sisäistä motivaatiota ruokitaan. Pelkoreaktiot ja negatiiviset tunnetilat koodautuvat aivoissa herkimmin amygdalaan, mikä voi pidemmän päälle hidastaa muuta oppimista. Negatiivinen kokemus aiheuttaa kyllä voimakkaan muistikuvan, mutta kuva on stabiili ja muuttumaton, eikä ihminen voi prosessoida sitä. Jos muistamistilanne on hyvin stressaava, muistijärjestelmä toimii myös huonommin.”

Luovuus laskussa?

Luovuus nähdään nykyisin esimerkiksi EU:ssa tärkeänä tekijänä kilpailukyvyn lisäämisessä. Paradoksaalista Karlssonin mukaan on kuitenkin se, että tehdyissä tutkimuksissa pienten lasten luovuuden määrän on itse asiassa ensimmäistä kertaa historiassa osoitettu vähentyneen viime vuosien aikana.

”Syynä on pidetty esimerkiksi lasten lisääntynyttä viihde-elektroniikan käyttöä. Teknologisen kehityksen edetessä ihmisen tarvitsee entistä vähemmän itse tietää, miten asiat toimivat. Tämä näkökohta olisi hyvä pitää esillä myös luovuudesta puhuttaessa”, Karlsson totesi.

Työvälineitä muutokseen prosessiteatterin avulla

Käsiteltyjä teemoja vietiin luentojen välissä käytäntöön Businessteatterin improvisoimissa kohtauksissa.

Näyttelijät esittivät erilaisia vastaanotto- ja opetustilanteissa esiin tulevia, vuorovaikutukseen ja opetusmenetelmiin liittyviä ongelmatilanteita.

Tilanteisiin haettiin ratkaisuja ryhmissä keskustellen, minkä jälkeen roolihenkilöt ohjeistettiin uudelleen kohtauksen esittämiseen.

Mikko Salasuo: Kulttuurista johtuvat sukupolvien väliset erot

Dosentti, VTT Mikko Salasuo toimii Nuorisotutkimusverkoston tutkijana.

Opetustilanteissa oman haasteensa vuorovaikutuksen sujuvuudelle voivat tuoda sukupolvien väliset kulttuuriset erot. Yhteiskuntatutkija Mikko Salasuon mukaan 1980-luvun jälkeen syntyneet ovat kasvaneet täysin erilaisiin toiminta- ja vuorovaikutustapoihin kuin esimerkiksi vanhempansa. Kun kokemusmaailmat ovat erilaiset, myös kommunikaatio kulkee eri tasoilla. Nuorten elämä ja valinnat eivät enää myöskään perustu kaikilta osin samoihin arvoihin kuin vanhemmilla ikäpolvilla, mikä saattaa synnyttää konflikteja ja ohi puhumista vuorovaikutustilanteissa.

Sukupolvi-termin muuttunut merkitys
Muutos agraarisesta suomesta yksilöllistä valinnanvapautta korostavaan, nopeasti muuttuvaan mediavälitteiseen yhteiskuntaan on ollut Salasuon mukaan nopea. Sen myötä yhteiskunnassa elää poikittaisia sukupolvia, jotka ymmärtävät asioita eri tavoin vaikka edustavat samaa ikäryhmää tai sosiaaliluokkaa.

”Sukupolvi -termi on yhä useammin ulkoapäin määritelty käsite. Nuoret nykyisin enää harvoin itse tunnistavat kuuluvansa johonkin tiettyyn ikäpolveen tai jakavansa kollektiivisen identiteetin ryhmän muiden jäsenten kanssa.”

Karl Mannheimin 1900-luvun alkupuolella kehittämässä määritelmässä sukupolvella tarkoitettiin samanikäisten ihmisten ryhmää, jota yhdistää jokin tietyssä ikävaiheessa koettu ”avainkokemus”. Mitä lähemmäs nykypäivää on tultu, sitä enemmän ympärillä tapahtuu asioita, joita voitaisiin pitää yhtä sukupolvea määrittävänä ja yhdistävänä avainkokemuksena.

”Yhteiskunta muuttuu niin nopeasti ja niin monella tasolla yhtä aikaa, että yhteisiä kokemuksia ei vain muodostu”, Salasuo totesi.

”Mielekkäämpää on puhua tietynlaisista avainkokemusten ketjuista, jotka tosin voivat olla samantapaisia tietyn ryhmän keskuudessa.”

Yksilöllisiä valintoja ja identiteetin rakentamista

Tutkimuksen piirissä nuorta sukupolvea on nimetty yksilöllisen valinnan - tai atoimisoituneeksi sukupolveksi. Termeillä viitataan 1990-luvun yhteiskunnalliseen rakennemuutokseen sekä elämäntapojen ja kulutuskäyttäytymisen yksilöllistymiseen ja kaupallistumiseen.

”Nykysukupolven kannattelupinta, eli asiat, joihin kasvetaan sisään ja joista voidaan ammentaa, on monikymmenkertainen verrattuna aiempaan. Enää ei sosiaalistuta täysin samoihin arvoihin kuin ennen. Kytkös elämään on pikemminkin tässä ja nyt kuin menneisyyden suurissa kertomuksissa.”
Yksilöllistyminen ja irtautuminen vanhoista perinteistä ja arvoista edellyttää Salasuon mukaan jatkuvaa valintojen tekemistä oman elämän suhteen.

”Elämä on tavallaan jatkuvaa identiteetin rakentamista. Yksilö ei ole sitoutunut enää arvoperustaisesti tiettyyn elämänkulkuun ja sen ennakoituvuuteen. Aina voi valita, kouluttautua ja työllistyä uudelleen.”

Valinnanvapauden ja oman aktiivisuuden korostuminen näkyvät sosiaalisissa suhteissa ja niiden rakentumisessa siten, että ihmisten on itse aktiivisesti pyrittävä rakentamaan erilaisia sosiaalisia viiteryhmiä.
Ulospäinsuuntautuneisuus ja verkostoitumistaidot ovat menestyksekkään elämän avaintekijöitä nykymaailmassa.

Valinnanvapauden vastapuolena lisääntynyt epävarmuus

Valintojen tekemisen ja uudelleen kouluttautumisen pakon rinnalla on lisääntynyt Salasuon mukaan myös yleinen epävarmuus tulevaisuudesta ja sen pysyvyydestä. Tulevaisuus näyttäytyy yleisesti pätkittäisenä epävarmuuden horisonttina. Suorituskeskeisyys, projektiluontoisuus ja aikaperspektiivin muutos näkyvät työn lisäksi myös muilla elämänaloilla.

Salasuon mukaan nopea siirtymä uuteen yksilöllistyneeseen kulttuuriin ja aikaan ei ole sujunut ilman konflikteja. Esimerkiksi 1970-luvulla syntyneet elävät tavallaan kahden sukupolven rajalla, mikä aiheuttaa monelle ahdistusta ja voi johtaa esimerkiksi syrjäytymiseen. Esimerkkinä arvojen yhteisen kosketuspinnan katoamisesta Salasuo pitää varusmiesten huonoa sopeutumista asepalvelukseen.

”Järjestelmää rakennetaan edelleen puheissa suurten kertomusten päälle, vaikka argumentointi ei kosketa nykynuorten arvoja enää lainkaan. Ei pitäisi lähteä vääntämään kättä siitä, mitkä arvot ovat oikeita, vaan tiedostaa toiminnan taustalla vallitsevat tekijät ja syyt.”

Toisaalta Salasuon mukaan edelleen on olemassa myös ylisukupolvista, aineetonta perintöä, joka näkyy esimerkiksi terveyskäyttäytymisessä sekä liikunta- ja ruokailutottumuksissa. Vanhat instituutiot toimivat myös edelleen useimmille identiteetin rakennuksen selkänojina.

Muutos myös terveydenhuollossa

 Luennon jälkeen käydyssä keskustelussa todettiin, että valinnanvapauden ja yksilöllisyyden lisääntyminen näkyvät myös terveydenhuollossa - sekä potilastyössä että koulutuksessa. Potilaat asemoituvat ja asemoidaan entistä vahvemmin asiakkaiksi tai kuluttajiksi, jotka voivat itse tehdä tulkintoja ja päätöksiä omaan hoitoonsa liittyen.

”Tärkeintä on, mikä yksilön oma käsitys on kustakin tilanteesta ja hoitovaihtoehdosta. Oman terveyden lukutaito nousee aivan keskeiseen rooliin”, seminaarissa todettiin.

”Yhteisten arvojen puuttuminen ja muuttuminen tulee näkymään myös kansanterveystyössä kun ihmisten arvot moninaistuvat ja tavat kuunnella auktoriteetteja muuttuvat. ”

Muutoksia todettiin tapahtuneen myös lääkäreiden arvomaailmassa. Työn sisällöstä ja halutaan päättää enemmän itse, ja työn lisäksi perheen ja vapaa-ajan merkitys on kasvanut.

Marja Aira: Terveyskeskuslääkärin työn opettelua virtuaalimaailmassa

Sähköinen teknologia tarjoaa nykyisin lukuisia vaihtoehtoja uudenlaisten opetusmenetelmien kehittämiseen ja haltuunottoon. Marja Aira Itä-Suomen yliopistosta esitteli, kuinka virtuaaliset ympäristöt soveltuvat terveyskeskustyön opetteluun.

Marja Aira työskentelee kliinisenä opettajana perusterveydenhuollon yksikössä Itä-Suomen yliopistossa

”Lääketieteen perusopetuksessa lähestymistapa on pitkälti sairauskeskeinen. Käytännön terveyskeskuksessa tapahtuvan opetustyön jaksot ovat lyhyitä ja sijoittuvat vasta viidenteen opiskeluvuoteen. Ajatuksena oli, että oikean terveyskeskustyön tekeminen helpottuu, kun perusasioita on jo harjoiteltu ja syvennetty ensin verkkoympäristössä”, Aira totesi.

Terveyskeskustyön opettelua second lifessa

Second-life -maailmassa toimiva virtuaaliterveyskeskus on oppimisympäristö, jonka avulla voidaan havainnollistaa erilaisia terveyskeskuksen toimintaan liittyviä hoitoprosesseja. Airan mukaan ympäristö sopii hyvin vuorovaikutustaitojen harjoitteluun, yhteyksien luomiseen tai luentojen katsomiseen. Kliinisen tutkimuksen simulointi siellä on kuitenkin hankalaa ja sovelluksen käyttö vaatii melkoisesti harjoittelua.

Virtuaalisen terveyskeskuksen lisäksi Aira on hyödyntänyt opetuksessa sähköistä oppimisympäristöä Moodlea. Opettaja voi luoda järjestelmään reaalimaailmassakin esiin tulevia potilastapauksia opiskelijoiden diagnosoitaviksi ja hoidettaviksi.

Opetusmenetelmälle oltava selkeä tavoite

Keskustelua esityksen aikana herätti se, kuinka hyvin sähköiset sovellukset lopulta innostavat lääkäriopiskelijoita käyttämään niitä. Verkossa tilanteita pystyy tuskin koskaan simuloimaan täysin reaalimaailmaa vastaaviksi.

 Yhtä mieltä oltiin siitä, että nuorille sukupolville uusien teknologisten ratkaisujen kanssa toimiminen tulee luultavasti olemaan entistä luontevampaa. Opiskelijoiden lisäksi innostusta ja paneutumista katsottiin vaadittavan myös opettajilta.

Kristiina Patja totesi, että opetukselle on aina oltava ajatus ja tavoite. Jos uusi teknologia on vain kiva lisä, ei siihen kannata haaskata aikaa.
”Sähköisiä oppimisympäristöjä voisi kehittää niin, että sama alusta ja sen materiaalit olisivat monen yliopiston yhteiskäytössä. Mukaan voisi ottaa myös sosiaalialan ja terveydenhuollon edustajia.”