Mitä oppiminen tarkoittaa? Onko se tiedon keräämistä tai oman toiminnan muuttamista?

Lääketieteen opiskelijana tapaan päivittäin monenlaisia opettajia. Tavallisesti luennot menevät samaan tapaan slide shown pyöriessä ja luennoitsijan puhuessa esityksen asiat. Voihan sitä oppia näinkin, mutta... Välillä on mahtavaa päästä osalliseksi opettajan omista persoonallisista opetustyyleistä, jossa oma luovuus on valjastettu käyttöön. Bonuksena vielä asiat oppii paremmin.

Opettaminen on etuoikeus, kunnia-asia välittää omaa arvokasta tietotaitoa nuoremmille kollegoille. Jokaiselle meistä on luotu ainutlaatuisia lahjoja, joita voi hyödyntää myös opetuksessa ja tehdä siitä monin verroin hauskempaa ja opettavampaa. Yksi käyttää ilmeitään ja eleitään, toinen verbaaliakrobatiaa, joku näyttelee, joku hyödyntää interaktiivisia vuorovaikutustaitojaan, joku kehittynyttä teknologiaa tai aitoa potilasta... Mitä Sinä käytät?

Oletko ajatellut miten Sinä voisit tehdä opettamisesta hauskempaa, innostavampaa, hedelmällisempää? Joko Sinä olet löytänyt omat ainutlaatuiset lahjasi?

Satu Tunturi, LK

Opetuksen kehittämisseminaareja on aikaisemmin järjestetty seuraavista aiheista

XIX 2010 Kisällien rohkeutta ja mestarien näkemystä - matka erikoislääkäriksi
XVIII 2009 Hallitseeko lääkäri tietoa vai tieto lääkäriä?
XVII 2008 Asiantuntijat ajan tasalle - täydennyskoulutuksessa kaikki hyvin?
XVI 2007 Oppia sähköllä vai ilman?
XV 2006 Tavallisen taitajat - näyttöä ja laatu yleislääkärikoulutuksessa
XIV 2005 Hoitoonpääsy ja johtaminen - uusi ekstreemilaji?
XIII 2004 Ehkäise ennalta – virheistä viisaammaksi
XII 2003 Käypä hoito - suosituksista käytäntöön
XI 2001 Vuorovaikutus lääkärin työssä
X 2000 Lääketieteen koulutuksen tutkimus
IX 1999 Portfolioseminaari lääketieteen opiskelijoille
VIII 1997 Lääkärien vuorovaikutustaitojen oppiminen ja opettaminen
VII 1996 Uudistuva täydennyskoulutus
VI 1994 Tutkimustyön ohjaajakoulutus
V 1993 Lääketieteen opetuksen kehittäminen
IV 1992 Mitä yleislääketiede on?/Oppimisen arviointi
III 1992 Lääketieteen opetuksen opettaminen
II 1991 Medical Education
I 1990 Lääketieteen perusopetuksen kehittäminen

Turku - yksi Euroopan parhaiten varjeltuja salaisuuksia

Lue The New York Times -lehden laaja matkailuartikkeli Turusta!

A Finnish City Prepares for the Limelight

Ajankohtaisia ja vaihtuvia opetuksen kehittämisen teemoja jo vuodesta 1990

Opetuksen kehittämisseminaarit ovat saaneet alkunsa vuonna 1990 professori Amos Pasternackin aloitteesta. Ensimmäiset seminaarit käsittelivät lääketieteen perusopetuksen kehittämistä ja pedagogisen koulutuksen tarvetta lääkärien koulutuksessa. Niiden jälkeen tiedekuntien pedagoginen asiantuntemus alkoi vähitellen lisääntyä ja alettiin palkata myös pedagogeja. Nykyään lääkärikouluttajille järjestetään systemaattista yliopistopedagogista koulutusta tiedekunnissa. Lääketieteen Koulutuksen Yhdistys toimii vastuutahona Suomen Lääkäriliiton myöntämän Lääkärikouluttajan erityispätevyyden osalta, ja erityispätevyyden on hankkinut jo lähes sata kollegaa.

Seminaarien aiheet ovat vaihdelleet koulutuksen tutkimuksesta vuorovaikutustaitoihin, virheistä oppimisesta Käypä hoito -suositusten implementaatioon, sekä lääkärien täydennyskoulutuksesta uusiin sähköisiin oppimisympäristöihin. Seminaareja suunnitellaan Duodecimin koulutusvaliokunnan työryhmässä hyödyntäen aikaisempien vuosien seminaarien suunnittelua, saatua palautetta, sekä jäsenten ehdotuksia.

Hyvässä oppimistilanteessa ilmapiiri inspiroi luovaan ajatteluun ja asioiden ennakkoluulottomaan yhdistelyyn. Kokemusperäinen assosiaatio vahvistaa muistijälkiä ja oppiminen syvenee. Siksi seuraavan opetuksen kehittämisseminaarin aiheena on luovuus lääkärien koulutuksessa.

Kuinka moneen Opetuksen kehittämisseminaariin sinä olet osallistunut?

Juha Pekka Turunen